Tämä Afrikka-Luotaajien kokous Anna Sofian luona oli osanottajamäärältään ennätyksiä hipova: Mukana olivat Anna Sofia (+ nuorin jäsen Rauha), Katriina, Tintti, Aino, Hanna ja Laura, ajoittain myös Pessi vuoheksi sonnustautuneena.

Keskustelimme Nuruddin Farahin kirjasta Perhesalaisuuksia (Secrets), jonka suurin osa oli lukenut kokonaan. Kaiken kaikkiaan kirjasta oli pidetty, vaikka alkuun pääseminen oli saattanut olla vaikeaa. Lyhyesti, kirja kertoo perheestä, jonka salaisuuksien vyyhti alkaa aueta, kun Sholoongo-niminen
nainen palaa Yhdysvalloista kotikonnuilleen Somaliaan vaatiakseen Kalaman-päähenkilömieheltä lasta. Kirja on täynnä unia, myyttejä ja symboliikkaa (mitä pidettiin hieman liian stereotyyppejä vahvistavana, jotta kirjaa voisi suositella jokaiselle kansalaiselle Somalian kulttuuria avaavana ja ennakkoluuloja poistavana teoksena), mikä toisaalta tekee kirjasta kiehtovan, mutta toisaalta hämmentää lukijaa, joka ei aina osaa tulkita kaikkien tarinoiden merkityksiä. Itse tarina oli yksinkertainen, mutta eri ihmiset olivat poimineet sieltä eri asioita, ja joskus juonen kannalta oleellinenkin asia oli sanottu puolihuolimattomasti sivulauseessa, josta se oli saattanut helposti mennä ohi. Niinpä piirissä syntyikin paljon keskustelua juonen eri käänteistä (kenellä oli AIDS ja kenellä ei, ja kuka olikaan ollut kenen kanssa sängyssä) ja ihmisten motiiveista (miksi esimerkiksi Kalamanin isoisä Nonno lopussa toimi niinkin yllättävällä tavalla).

Joku satunnainen Amazon-kriitikko oli kommentoinut kirjaa näin:

"I also felt a bit cheated by the virtual absence in the storyline of the impending civil war. Blame it on the blurb-writers, but somehow I was led to believe that the backdrop of a Somalia on the edge of anarchy would make the novel more compelling and help us to better understand the fissures in Somali society that led to this point." By Bill Jackson (Alexandria, VA USA)
 
Meidän lukupiirimme ei kuitenkaan ollut samaa mieltä. Somalian syttyvä sisällissota tuntui olevan kirjassa koko ajan taustalla, ja toisaalta olimme myös sitä mieltä, ettei somalialaisen kirjailijan ole pakko kirjoittaa pelkästään Somalian sisällissodasta.

Otimme myös ihan hitusen selvää kirjailijasta, joka taisi olla yksi harvoja somalialaisia kirjailijoita, jonka piiriläiset tunsivat. Nuruddin Farah on syntynyt Somaliassa 1945, mutta asunut sittemmin Intiassa ja Englannissa. Suomennettuja kirjoja on kolme, Perhesalaisuuksien lisäksi Karttoja (Maps) ja Elämisen lahja (Gifts); Katriina luki alkuluvun Karttoja-teoksesta. Kirjailija muuten on mies, asia, joka kaikille lukijoille ei aluksi ollut selvää (vrt. Mia Couto).

Alla vielä liitteenä Hesarissa joskus muinoin ollut arvostelu samasta kirjasta:

http://www.hs.fi/kirjat/artikkeli/Afrikkalaista++kerosiinia/HS20000524SI1KU03a8w

Seuraavan kerran keskustelemme Ken Saro-Wiwa:n Vankilapäiväkirjasta (A month and a day : a detenation diary) 4.2.08 klo 18 minun luonani Töölössä.

Laura

Afrikka-Luotaajat tapasivat sunnuntaina 9.12. Anna Sofian luona
Punavuoressa. Paikalle saapuivat Anna Sofian, Rauhan ja Pessin lisaksi
Laura, Mirkka, Katriina seka Tintti. Keskustelimme siis Ama Ata Aidoon
romaanista "Muutoksia - eras rakkaustarina". Se oli viihdyttava, hyvin
kirjoitettu mutta kepeahko teos, joten kovin paljon keskustelua ei syntynyt.
Kaikki eivat myoskaan olleet ehtineet lukea teosta loppuun, mutta oli
kuitenkin ilahduttavaa, etta pitkan tauon jalkeen toimintamme jatkuu.

Vaikka Ama Ata Aidoo on kuuluisa ja ravakka feministi, romaanin ansioksi
voidaan lukea kiihkottomuus ja henkilohahmojen epafeminististenkin paatosten
luonteva perustelu; vaikka kirjassa tapahtui etenkin pinnalta
katsottuna epareiluja, ikavia ja umpikujaan johtuvia tapahtumia ja
paatoksia, olivat ne tarinan sisalla erittain loogisia. Lukija tunsi, etta
olisi itse tehnyt samoin - vaikka tulos ei sitten ollutkaan parempi kuin
alussa hylatty vaihtoehto. Kaikki menee ja etenkin paattyy hiukan
surullisesti ja surkeasti, mutta samalla kirjassa on loistavaa, kuivahkoa
huumoria ja lampoa.

Seuraavaksi teokseksi valitsimme Tintin ehdotuksesta somalialaisen,
englanniksi kirjoittavan Nuruddin Farahin romaanin "Perhesalaisuuksia". Sita
on kaupunginkirjastossa hyllyssa perati 45 kappaletta, eli vaikka
osallistuja melkein kymmenkertaistuisi, riittaisi kaikille oma kappale :)
Tapaamme torstaina 3.1. klo 19 jalleen Anna Sofian luona.

Ehdotan muuten, etta otetaan kaytantoon Luotaajissa silloin talloin kokeiltu
periaate, "alkuluku". Talloin kukin vuorollaan lukee tapaamisen alussa
pienen, kyseisen kerran tekstiin johdattavan patkan muille aaneen. Se voi
olla runo, novelli tai vaikkapa palanen sanomalehtiartikkelista tai jostain
toisesta romaanista. Sen ei tarvitse valttamatta liittya luettavana
olleeseen kirjaan, eli ei tarvitse kuluttaa hirveasti aikaa pohjatyohon,
mutta tietysti kiva, jos jokin linkki on. Voin toimia alkulukijana
seuraavalla kerralla, ja sen jalkeen voidaan aina paattaa seuraavan kerran
lukija. Jos siis kannatatte tata ehdotusta.

Katriina

Afrikka kokoontui kahden hengen voimin luonani sunnuntaina 11.
päivä eli Katna tuli luokseni keskustelemaan Ayi Kwei Armahin kirjasta
Why are we so blest? Eli mistä meille tämä armo. Kumpikaan ei ollut
lukenut kirjaa kokonaan, mutta lähestulkoon kuitenkin.

Armo -kirja on kirjoitettu vuonna 1972. Se kuvaa "majin" vaikeutta eli
afrikkalaisen vallan probleemaa: miten saada valta oikeasti
afrikkalaisille. Valta Afrikassa on nimittäin afrikkalaisilla, jotka
ovat sen hankkineet Euroopasta tai joille se on syötetty sieltä.
Afrikkalainen eliitillä on valjastettu eurooppalaiseen valkoisen
kuoleman vallalla. Eli eliitti on työrukkanen, joka muokataan koneiston
osaksi - opiskelun kautta - alistamaan afrikkalaisia.

Tästä probleemasta kirja puhuu kolmen ihmisen kautta: portugalissa
opiskelleen afrikkalaisen (mies), amerikassa opiske(levan)lleen
afrikkalaisen (mies) ja yhden amerikkalaisen (nainen) suulla.
Henkilökohtaista taistelua, sopeutumista, sopeutumattomuutta sekä musta
ja valkoisen lihan yhtymistä.

Valkoiset ovat pahoja. Mustat ovat alistettuja. Se on kirjan lähtökohta
ja ydin. Kirja on kirjoitettu mielestäni hyvin ja siinä on
mielenkiintoisia ajatuksia. Kuten se, että matkustaessa matkaakin
menneisyyteen ja on siis "oikea" tapa "pysähtyä". Kuka on oikeasti
voittanut vallankumoukset - kuten esimerkiksi Ranskassa pari vuosisataa
sitten? Who gained?

Kirjan kerronta yhteiskunnasta - ja elämästä - vieraantuneeseen mieheen
upposi minuu kuin häkä. Ajatus pienimpienkin unelmien kadottamisesta oli
surullisen kaunis; suurempia kun ei voinut edes ajatellakaan. Lohdutonta.

Ossi

Kokoonnuimme torstaina 22.2. Katriinan (& Tintin) luona Töölössä. Paikalla olivat Lauran, Ossin ja Katriinan lisäksi kaksi vierailijaa, Ranteen pikkuiset Milla ja Aino. Yhtä vain puoliväliin ehtinyttä lukuunottamatta kaikki olivat lukeneet Flamingon viimeisen lennon kokonaan. Olimme myös kaikki pitäneet lukemastamme. Vertailukohtia löydettiin niin Etelä-Amerikan maagisen realismin perinteestä kuin muistakin aiemmista lukukokemuksista sekä omista matkoista Afrikan mantereella.

Teoksen mielikuvituksen ja realismin yhdistelmä, symbolismin ja konkreettisuuden sujuva rinnakkaiselo ja kaaoksessakin (tai nimenomaan kaaoksessa) kukkiva huumori ilahduttivat. Päähenkilön, "tulkin", isä Sulpicio oli ehkä herättänyt eniten ihastusta henkilöhahmoista - omalaatuinen, kahjo mietiskelijä yllätti ja jäi mieleen, esimerkiksi riisumalla luunsa joka ilta ennen nukkunmaanmenoaan. Kaunis oli myös Sulpicion kertomus siitä, miten hän ja hänen vaimonsa tekivät poikaansa pala palalta - korvan yhtenä yönä, seuraavana nilkan, niin, että pojan tekeminen jatkui ja jatkui, sillä he halusivat tehdä rakkaudellaan pojastaan täydellisen.

Seuraavaksi tapaamme Ossin luona sunnuntaina 11.3. Luettavana on Ayi Kwei Armahin romaani Mistä meille tämä armo? (Why Are We So Blest?).

Lisäksi olemme menossa katsomaan afrikkalaisia lyhyelokuvia seuraavana päivänä, maanantaina 12.3. Orioniin. Luvassa on kaksi kokonaisuutta (sisäänpääsy on ilmainen):

17:00 · MUSTA AFRIKKA 1
Dancing Wizard (Uganda 2004), Real Saharawi (Uganda 2006), Conversation on a
Sunday Afternoon (Etelä-Afrikka 2005) o 105 min

19:00 · MUSTA AFRIKKA 2
lyhytelokuvia Mauritiukselta, Ugandasta, Zimbabwesta ja Keniasta vuosilta
2004 - 2006 o 90 min

Näytännöt liittyvät vuoden 2007 Tampereen elokuvajuhlien Musta Afrikka -ohjelmistoon.
Näytöksissä erityisen kiinnostuksen kohteena on Itä-Afrikka, joka on
elokuvallisesti tuntemattomampi alue kuin esimerkiksi Etelä- tai Länsi-Afrikka.

Nähdään kirjakeskustelussa tai viimeistään elokuvissa!
-Katriina


Mia Couton haastattelu Kumppani-lehdessä

Romaanin arvio Kiiltomadossa

Hei,

Afrikka-Luotaajat tapasivat taas perjantaina 2.2.07 meillä Etelä-Haagassa, tällä kertaa keskustellakseen eteläafrikkalaisen mutta nykyisin Australian Adelaidessa asuvan, Nobel-palkitun J. M. Coetzeen teoksesta Elizabeth Costello. Mukana keskustelemassa olivat Anna Sofia, Katriina, Inkeri, Ossi, Laura, Riina sekä minä.

Coetzeen teoksia olivat monet meistä lukeneet aikaisemminkin, ja pohdimme sitä, kuinka samanlaisia Coetzeen eri teokset tematiikaltaan ovat - useammassa kuin yhdessä hänen teoksistaan käsitellään muun muassa sukupuoleen, identiteettiin sekä eläinten oikeuksiin liittyvää problematiikkaa, jotka kaikki olivat läsnä myös Elizabeth Costellossa. Ihastusta teoksessa herätti ennen kaikkea sen sujuva kieli, joka tosin menetti osan terästään suomennoksen myötä. Osa meistä luki teoksen alkukielellä ja osa taas suomenkielisen käännöksen, ja havaitsimme Coetzeen vakiosuomentaja Seppo Loposen tehneen muutamia yllättäviä, varsin omaperäisiä ratkaisuja* Elizabeth Costelloa suomentaessaan. Toinen teoksen kieleen kiinteästi liittyvä aspekti, johon kiinnitimme huomiota, oli koko teoksen läpäisevä vahva retorinen vire. Elizabeth Costello rakentuu kahdeksan luennon varaan ja antaa lukijalle toistuvasti sellaisen kuvan, että Coetzee on kirjoittanut teosta erinomaisen tietoisena siitä, millaista on retorinen taituruus.

Teoksen henkilöhahmot herättivät meissä monenlaisia ajatuksia. Muutamat meistä olivat sitä mieltä, ettei kirjassa ollut ainoatakaan sympaattista henkilöhahmoa, ja varsinkin teokselle nimen antaneen kirjailija-Costellon miniä, katkeroitunut Norma, herätti meissä ristiriitaisia tunteita. Oliko Norma romaanin raivostuttavin riitapukari vai rehellisyydessään ihailtava totuuksien näkijä ja puhuja? Myös Elizabeth Costellon ja hänen poikansa Johnin suhdetta tekijä-Coetzeehen (jonka etunimi on myöskin John) pohdittiin. Elizabeth Costellossa on mitä ilmeisimmin kyse tekijyydestä ja tekijyyden problematisoinnista, mutta kertooko se lopulta mitään historiallisesta tekijästään?

Seuraavan kerran tapaamme Katriinan luona Töölössä torstaina 22.2. klo 18 ja jutustelemme Mia Couton romaanista Flamingon viimeinen lento. Ja mikä järkytys, Mia Couto on mies!

Tarja


Linkkejä:

Coetzeen haastattelu
Otavan kirjailijaesittely

____________________________________________________________________
*Minun on pakko myöntää, etten kuollaksenikaan muista, mitä ratkaisuja tarkalleen ottaen, joten voisiko joku ystävällisesti vähän muistuttaa minua? :D

Hei kaikki!

 

Kokoonnuimme joulun alla ke 20.12.06 luokseni keskustelemaan Joseph Conradin teoksesta Pimeyden sydän (Heart of Darkness, 1902) ja sivusimme lyhyesti myös Peter Hoegin novellia Matka pimeään sydämeen (kokoelmasta Kertomuksia yöstä, 1990). Ensimmäistä kertaa piirin historiassa uskaltauduimme siis eurooppalaisten, mutta Afrikasta kirjoittaneiden kirjailijoiden pariin. Paikalla olivat Tarja, Laura, Ossi ja minä.

 

Pimeyden sydän oli otettu vastaan sekalaisin tuntein. Se oli herättänyt muun muassa vuosien mittaista ahdistusta, ja toisaalta myös jonkinlaista hämmennystä siitä, mikä tässä kirjassa on tehnyt siitä vaikutusvaltaisen klassikon. Kirjan lukeminen oli ollut vaihtelevan työlästä – ensimmäistä kertaa luettaessa raskasta, mutta toista kertaa luettaessa yllättävänkin nopeaa ja helppoa. Keskustelimme ihmismielen pimeästä puolesta ja etenkin Kurtzin hahmosta, siitä miten Kurtzista oli muodostunut jumalaa lähentelevä olento pikemminkin muiden ihmisten mielikuvien ja odotusten kuin omien kykyjensä pohjalta. (Vaikka pituus ja vaikuttava ääni olivatkin lähtökohtaisesti Kurtzin puolella.)

 

Pohdimme rasismia, imperialismia ja yleisemmällä tasolla ihmisten toimintaa kulloistenkin historiallisten olosuhteiden vallitessa. Tähän liittyen käsittelimme myös Marlowin (epä?)luotettavuutta tarinankertojana, ja hänen ristiriitaista suhtautumistaan afrikkalaisiin. Toisaalta Marlow kritisoi eurooppalaisten toimia Afrikassa, mutta toisaalta monessa kohdassa hän katsoo afrikkalaisten olevan kehittymättömämpää kansaa.

 

Puhuimme myös puolalais-englantilaisesta Conradista (Josef Teodor Konrad Korzeniowski, 1857-1927) – hänen urastaan kauppalaivastossa ennen asettautumistaan Englantiin kirjailijaksi, ja kirjojen tason heikkenemisestä vanhempaa ikää kohti.

 

Pimeyden sydän on vaikuttanut ainakin seuraavien teosten syntyyn:

-         V.S. Naipaul, A Bend in the River

-         Francis Ford Coppolan elokuva Ilmestyskirja. Nyt

-         e.m. Hoegin novelli

(lista lienee todellisuudessa paljon pidempi – lisätkää jos tiedätte enemmän)

 

Seuraava tapaaminen on Tarjalla ti 16.1. klo 19 ja luettavaksi teokseksi valittiin eteläafrikkalaisen v.2003 nobelistin J.M. Coetzeen teos Elisabeth Costello (2003, suom. 2005). Näiltä sivuilta löytynee lisätietoa teoksesta ja kirjailijasta:

 

http://www.kiiltomato.net/?rcat=K%E4%E4nn%F6skirjallisuus&rid=996
http://nobelprize.org/literature/laureates/2003/
http://fi.wikipedia.org/wiki/J._M._Coetzee

 

Ja Tarja laittaa myöhemmin tarkempia saapumisohjeita.

 

Hyvää loppuvuotta kaikille!

 

 

Anna Sofia

Hei kaikki,

Afrikka-Luotaajat kokoontuivat öhöm, jo muutama viikko sitten kotonani.
Läsnä olivat allekirjoittanut, Katriina ja Anna Sofia, ja keskustelimme
sansibarilaisen Abdulrazak Gurnahin kirjasta Paradise. Kirja kertoo pojasta,
joka lapsena joutuu rikkaan kauppiaan orjaksi pojan isän velan takeeksi.
Kauneudellaan Yusuf etenee kaikkien suosikiksi, mutta mitä lopuksi tapahtuu,
se jäi koko lukupiirille arvoitukseksi. Varmaankin hieman tiukasta
aikataulusta johtuen kukaan läsnäolijoista ei ollut päässyt kirjassa loppuun
asti, vaikka kaikki olivat siitä pitäneet. Yhdessä arvuuttelimme, miten
päähenkilölle lopussa käy - lähinnä päätyykö Yusuf vielä yhteen jonkun
kanssa. Lisäksi pohdimme, onko Yusuf ehkä kirjailijan alter ego. Hauskaa oli
myös, kuinka kirjassa oli hahmo nimeltä Abdulrazak. Katriina valotti hieman
lukemiensa arvostelujen pohjalta, mitä muut olivat kirjasta ajatelleet:
Yusuf on nähty allegoriana Tansanian valtion synnylle ja kuvaa aikaa juuri
ennen Saksan ja Englannin sodan syttymistä. Toisaalta kirjassa on nähty
symboliikkaa Raamatusta ja Koraanista.

Seuraavaksi kirjaksi valitsimme Joseph Conradin Heart of Darkness (Pimeyden
sydän). Lisäksi rinnalla voi lukea Peter Hoegin novellin Pimeä sydän
(kirjassa Kertomuksia yöstä), joka on vastakirjoitus Conradin rasistisena
pidetylle Pimeyden sydämelle. Keskustelimme siitäkin, voisiko
Afrikka-Luotaajat olla välillä myös elokuvapiiri; harkitsimme katsovamme
Francis Ford Coppolan elokuvan Ilmestyskirja. Nyt, joka on Conradin kirjan
pohjalta sijoitettu Vietnamin sotaan, mutta tällä kertaa päätimme jättää sen
 väliin. Piiri kokoontuu seuraavan kerran Anna Sofian luona 20.12. klo 19. Tulkaa kaikki mukaan, yritetään pitää piiri pystyssä!
Ilmoittautukaa taas tulijat Anna Sofialle muutamaa päivää ennen!

Terveisin,
Laura


Quis putat esse crimen fuisse in Africa?
-Cicero, Pro Ligario

Tietoa Gurnahista
Amazonin lukijoiden arvioita Paradisesta
Gurnahin haastattelu Deccan Herald -lehdessä



Laura etsii tietoa Gurnahista netistä, taustalla Anna Sofia.

Tapasimme eilen Anna Sofian & Pessin äärimmäisen idyllisessä kodissa
Punavuoressa ja keskustelimme Wole Soyinkan teoksesta Tulkit. Paikalla oli
minun ja Anna Sofian lisäksi Laura sekä osan aikaa Pessi. Teosta oli luettu
sekä englanniksi että suomeksi, ja etenkin sen alku koettiin melko vaikeaksi
kielestä huolimatta. Kuitenkin kaikki olivat pitäneet lukemastaan.

Päädyimme siihen, että aina ei ollut oleellista, vaikkei kaikista hahmoista
piirtynytkään kovin selkeää luonnekuvaa eikä muistanut, kuka aiemmin olikaan
sanonut mitä, sillä kokonaisuutena teos luo vaikuttavan ja mieleenjäävän
luotauksen kaveriporukan dynamiikkaan ja kohtaloihin. Pääosassa on siis noin
viiden hengen kaveriporukka, joka koostuu korkean koulutuksen saaneista
nigerialaisista nuorista. Mukana on lehtimiestä, kuvataiteilijaa,
kuvanveistäjää ja juristia, ja monta vahvaluontoista henkilöä.

Teoksessa on paljon satiiria, ja korruptoitunutta yhteiskuntaa on kuvattu
sen kautta valaisevalla, surullisella mutta hauskalla tavalla. Lehtimies
Sagoen omalaatuinen purgatismi-filosofia tiivistää tavallaan romaanin
henkilöiden kaoottisen, älyllisen mutta lokaan juuttuvan tempoilun heidän
nähdessään mahdollisuuksiensa rajallisuuden. Kritisoimme teosta sen kapeista
naishahmoista: viiden miespäähenkilön lisäksi teoksessa on muutamia
naishahmoja, mutta he jäävät statisteiksi - miestään tukeviksi
tyttöystäviksi, kaukaisiksi muusiksi tai kohtalokkaiksi kaunottariksi.
Ainoastaan Dehinwa, Sagoen tyttöystävä, on esitetty vahvaluontoisena ja
miestään selväjärkisempänä ja päämäärätietoisempana; myös hyvin "kunnon
tyttönä", periaatteellisena. Hänkin jää kuitenkin vähälle huomiolle.
Mielenkiintoinen on myös englanninkielisen painoksen takaosasta löytyvien
selventävien huomioiden (jotka on laatinut englanninkielen (mies)professori
Sierra Leonen yliopistosta) kuvaus Dehinwasta: " - -however, Dehin is no
cheap slut". Onko se naishahmosta perusolettamus, joka pitää erikseen kumota?

Seuraava tapaaminen on jo kolmen viikon päästä, keskiviikkona 15.11. klo 19 Lauran upouudessa asunnossa Etu-Töölössä. Luettavaksi valitsimme tansanialaisen Abdulrazak Gurnahin teoksen "Paradise". Teos oli finalisti sekä Booker Prizen and the Whitbread Awardin ehdokkaana. The New York Times Book Review arvioi teoksesta seuraavaa: "An evocative portrait of Africa on the brink of change - - A poignant meditation on the nature of freedom and the loss of innocence." Sivuja on 246. Suomennosta ei ole tehty ainakaan vielä, mutta Gurnahin englanti on miellyttävää luettavaa ja kirjoitustyyli mukaansatempaava. Kirjaa on hyllyssä useissa Kaupunginkirjaston toimipisteissä.  

Muistakaahan ilmoittautua Lauralle mieluiten viimeistään kahta päivää ennen tapaamista, jos pääsette paikalle.

Omalta osaltani kyseessä on todennäköisesti viimeinen Afrikka-Luotaajat
ennen pitkähköä taukoa, joten toivottavasti näen monia teitä paikalla ja
toivottavasti kirjapiiri pysyy pystyssä siihen asti, että pääsen taas
takaisin joukkoon!

Katriina

Tervehdys,

ja kiitos hyvästä kirjakeskustelusta! Kokoonnuimme tänään jakamaan
kokemuksiamme Tutuolan Palmuviinijuoposta. Kirjaa oli luettu monella eri
tapaa: yksi luki sitä kotona iltasaduksi puolisolle (joka nukahti aina jo
alkuvaiheessa:), toinen itse Afrikassa paikasta toiseen kirjan
päähenkilöiden tapaan reissaten (mutta ilman jujuja/loitsuja). Teos
viehätti, mutta toisaalta pohdittiin, oliko sen tarkoitus vain viihdyttää,
vai löytyykö siitä syvempää sanomaa, ja jos, niin mitä. Eriskummalliset
tapahtumat, unimaisuus ja pidgin-englanti herättivät hilpeyttä ja ajatuksia.

Paikalla olivat minun lisäkseni Tarja, Laura, Anna Sofia ja uutena jäsenenä
Inkeri. Toivottavasti seuraavalla kerralla saamme vielä lisää keskustelijoita.

Seuraavaksi lukukokemukseksi valittiin niinikään nigerialaisen Wole Soyinkan
klassikko Tulkit (The Interpreters). Teosta on saatavilla ainakin
kaupunginkirjastosta sekä suomen- että englanninkielisenä painoksena.
Romaani, jonka kerrontaa on verrattu sekä Joyceen että Faulkneriin, valottaa
Nigerian yhteiskuntaa kuuden nuoren, erilaisen intellektuellin silmin.
Nobel-palkitun kirjailijan kehuttu ja keskustelua herättänyt teos. Jos
Tintti pääsee paikalle, saamme ehkä jopa kuulla enemmän tietoa romaanin
taustasta teoksen asiantuntijalta? :)

Tapaamme keskiviikkona 11.10. klo 18 Anna Sofian luona.

Näkemisiin!
Katriina

Tervehdys.

Luotaajilta ei tullut kommentteja sen suhteen, haluatteko infoa Afrikka-Luotaajista, mutta ajattelin itse, että ehkä jätämme ulkopuoliset rauhaan tämän viestin jälkeen. Nyt on siis vielä hyvä tilaisuus ilmoittautua omalle maililistallemme, tämän jälkeen ette meistä kuule. Mukaan voi toki ilmoittautua myös vain passiivijäseneksi, jos haluaa edelleen kuulla lukuvalinnoistamme ja -kokemuksistamme.

Keräännyimme tänään Hesperianpuistoon piknikkorin äärelle keskustelemaan sekä edellisen novellikokoelman (Ilon ja kivun kääntöpiiri) lopusta että Mariama Ban Pitkä kirje -romaanista. Molemmista pidettiin, vaikka monenlaisia tunteita ja epätietoisuuttakin oli herännyt. Jokainen oli valinnut novellikokoelmasta yhden tekstin tarkempaan tarkasteluun, mikä tekikin keskustelusta johdonmukaisempaa.

Seuraavaksi tapaamme keskiviikkona 6.9. klo 17.30 Katriinan luona. Luettava teos on Amos Tutuolan hillitön romaani Palmuviinijuoppo ja hänen kuollut palmuviininlaskijansa kuolleiden kylässä (romaanista käytetään myös "lyhyttä" nimeä Palmuviinijuoppo ja hänen kuollut palmuviininlaskijansa). Teosta löytyy erittäin hyvin ainakin Kaupunginkirjastosta. Romaani kuuluu afrikkalaisen kirjallisuuden klassikoihin, ja sisällöstä Hesarin Klassikko-automaatti sanoo näin: "Nigerian jorubaheimon suullista perinnettä hyödyntävä värikäs tarina palmuviiniä latkivasta nuorukaisesta. Isän menehdyttyä poika etsii käsiinsä Kuoleman. Kansanuskomuksia kuoleman synnystä, nälänhädän syistä ja ihmeellisistä olennoista." Katriina huolehtii tarjoiluista, ja kun kerran teoksessa juodaan viiniä, juodaan sitä kyseisessä illassakin.

Tervetuloa vielä mukaan antoisiin kirjakeskusteluihin!
Katriina