Tämä Afrikka-Luotaajien kokous Anna Sofian luona oli osanottajamäärältään ennätyksiä hipova: Mukana olivat Anna Sofia (+ nuorin jäsen Rauha), Katriina, Tintti, Aino, Hanna ja Laura, ajoittain myös Pessi vuoheksi sonnustautuneena.

Keskustelimme Nuruddin Farahin kirjasta Perhesalaisuuksia (Secrets), jonka suurin osa oli lukenut kokonaan. Kaiken kaikkiaan kirjasta oli pidetty, vaikka alkuun pääseminen oli saattanut olla vaikeaa. Lyhyesti, kirja kertoo perheestä, jonka salaisuuksien vyyhti alkaa aueta, kun Sholoongo-niminen
nainen palaa Yhdysvalloista kotikonnuilleen Somaliaan vaatiakseen Kalaman-päähenkilömieheltä lasta. Kirja on täynnä unia, myyttejä ja symboliikkaa (mitä pidettiin hieman liian stereotyyppejä vahvistavana, jotta kirjaa voisi suositella jokaiselle kansalaiselle Somalian kulttuuria avaavana ja ennakkoluuloja poistavana teoksena), mikä toisaalta tekee kirjasta kiehtovan, mutta toisaalta hämmentää lukijaa, joka ei aina osaa tulkita kaikkien tarinoiden merkityksiä. Itse tarina oli yksinkertainen, mutta eri ihmiset olivat poimineet sieltä eri asioita, ja joskus juonen kannalta oleellinenkin asia oli sanottu puolihuolimattomasti sivulauseessa, josta se oli saattanut helposti mennä ohi. Niinpä piirissä syntyikin paljon keskustelua juonen eri käänteistä (kenellä oli AIDS ja kenellä ei, ja kuka olikaan ollut kenen kanssa sängyssä) ja ihmisten motiiveista (miksi esimerkiksi Kalamanin isoisä Nonno lopussa toimi niinkin yllättävällä tavalla).

Joku satunnainen Amazon-kriitikko oli kommentoinut kirjaa näin:

"I also felt a bit cheated by the virtual absence in the storyline of the impending civil war. Blame it on the blurb-writers, but somehow I was led to believe that the backdrop of a Somalia on the edge of anarchy would make the novel more compelling and help us to better understand the fissures in Somali society that led to this point." By Bill Jackson (Alexandria, VA USA)
 
Meidän lukupiirimme ei kuitenkaan ollut samaa mieltä. Somalian syttyvä sisällissota tuntui olevan kirjassa koko ajan taustalla, ja toisaalta olimme myös sitä mieltä, ettei somalialaisen kirjailijan ole pakko kirjoittaa pelkästään Somalian sisällissodasta.

Otimme myös ihan hitusen selvää kirjailijasta, joka taisi olla yksi harvoja somalialaisia kirjailijoita, jonka piiriläiset tunsivat. Nuruddin Farah on syntynyt Somaliassa 1945, mutta asunut sittemmin Intiassa ja Englannissa. Suomennettuja kirjoja on kolme, Perhesalaisuuksien lisäksi Karttoja (Maps) ja Elämisen lahja (Gifts); Katriina luki alkuluvun Karttoja-teoksesta. Kirjailija muuten on mies, asia, joka kaikille lukijoille ei aluksi ollut selvää (vrt. Mia Couto).

Alla vielä liitteenä Hesarissa joskus muinoin ollut arvostelu samasta kirjasta:

http://www.hs.fi/kirjat/artikkeli/Afrikkalaista++kerosiinia/HS20000524SI1KU03a8w

Seuraavan kerran keskustelemme Ken Saro-Wiwa:n Vankilapäiväkirjasta (A month and a day : a detenation diary) 4.2.08 klo 18 minun luonani Töölössä.

Laura

Afrikka-Luotaajat tapasivat sunnuntaina 9.12. Anna Sofian luona
Punavuoressa. Paikalle saapuivat Anna Sofian, Rauhan ja Pessin lisaksi
Laura, Mirkka, Katriina seka Tintti. Keskustelimme siis Ama Ata Aidoon
romaanista "Muutoksia - eras rakkaustarina". Se oli viihdyttava, hyvin
kirjoitettu mutta kepeahko teos, joten kovin paljon keskustelua ei syntynyt.
Kaikki eivat myoskaan olleet ehtineet lukea teosta loppuun, mutta oli
kuitenkin ilahduttavaa, etta pitkan tauon jalkeen toimintamme jatkuu.

Vaikka Ama Ata Aidoo on kuuluisa ja ravakka feministi, romaanin ansioksi
voidaan lukea kiihkottomuus ja henkilohahmojen epafeminististenkin paatosten
luonteva perustelu; vaikka kirjassa tapahtui etenkin pinnalta
katsottuna epareiluja, ikavia ja umpikujaan johtuvia tapahtumia ja
paatoksia, olivat ne tarinan sisalla erittain loogisia. Lukija tunsi, etta
olisi itse tehnyt samoin - vaikka tulos ei sitten ollutkaan parempi kuin
alussa hylatty vaihtoehto. Kaikki menee ja etenkin paattyy hiukan
surullisesti ja surkeasti, mutta samalla kirjassa on loistavaa, kuivahkoa
huumoria ja lampoa.

Seuraavaksi teokseksi valitsimme Tintin ehdotuksesta somalialaisen,
englanniksi kirjoittavan Nuruddin Farahin romaanin "Perhesalaisuuksia". Sita
on kaupunginkirjastossa hyllyssa perati 45 kappaletta, eli vaikka
osallistuja melkein kymmenkertaistuisi, riittaisi kaikille oma kappale :)
Tapaamme torstaina 3.1. klo 19 jalleen Anna Sofian luona.

Ehdotan muuten, etta otetaan kaytantoon Luotaajissa silloin talloin kokeiltu
periaate, "alkuluku". Talloin kukin vuorollaan lukee tapaamisen alussa
pienen, kyseisen kerran tekstiin johdattavan patkan muille aaneen. Se voi
olla runo, novelli tai vaikkapa palanen sanomalehtiartikkelista tai jostain
toisesta romaanista. Sen ei tarvitse valttamatta liittya luettavana
olleeseen kirjaan, eli ei tarvitse kuluttaa hirveasti aikaa pohjatyohon,
mutta tietysti kiva, jos jokin linkki on. Voin toimia alkulukijana
seuraavalla kerralla, ja sen jalkeen voidaan aina paattaa seuraavan kerran
lukija. Jos siis kannatatte tata ehdotusta.

Katriina

Afrikka kokoontui kahden hengen voimin luonani sunnuntaina 11.
päivä eli Katna tuli luokseni keskustelemaan Ayi Kwei Armahin kirjasta
Why are we so blest? Eli mistä meille tämä armo. Kumpikaan ei ollut
lukenut kirjaa kokonaan, mutta lähestulkoon kuitenkin.

Armo -kirja on kirjoitettu vuonna 1972. Se kuvaa "majin" vaikeutta eli
afrikkalaisen vallan probleemaa: miten saada valta oikeasti
afrikkalaisille. Valta Afrikassa on nimittäin afrikkalaisilla, jotka
ovat sen hankkineet Euroopasta tai joille se on syötetty sieltä.
Afrikkalainen eliitillä on valjastettu eurooppalaiseen valkoisen
kuoleman vallalla. Eli eliitti on työrukkanen, joka muokataan koneiston
osaksi - opiskelun kautta - alistamaan afrikkalaisia.

Tästä probleemasta kirja puhuu kolmen ihmisen kautta: portugalissa
opiskelleen afrikkalaisen (mies), amerikassa opiske(levan)lleen
afrikkalaisen (mies) ja yhden amerikkalaisen (nainen) suulla.
Henkilökohtaista taistelua, sopeutumista, sopeutumattomuutta sekä musta
ja valkoisen lihan yhtymistä.

Valkoiset ovat pahoja. Mustat ovat alistettuja. Se on kirjan lähtökohta
ja ydin. Kirja on kirjoitettu mielestäni hyvin ja siinä on
mielenkiintoisia ajatuksia. Kuten se, että matkustaessa matkaakin
menneisyyteen ja on siis "oikea" tapa "pysähtyä". Kuka on oikeasti
voittanut vallankumoukset - kuten esimerkiksi Ranskassa pari vuosisataa
sitten? Who gained?

Kirjan kerronta yhteiskunnasta - ja elämästä - vieraantuneeseen mieheen
upposi minuu kuin häkä. Ajatus pienimpienkin unelmien kadottamisesta oli
surullisen kaunis; suurempia kun ei voinut edes ajatellakaan. Lohdutonta.

Ossi

Kokoonnuimme torstaina 22.2. Katriinan (& Tintin) luona Töölössä. Paikalla olivat Lauran, Ossin ja Katriinan lisäksi kaksi vierailijaa, Ranteen pikkuiset Milla ja Aino. Yhtä vain puoliväliin ehtinyttä lukuunottamatta kaikki olivat lukeneet Flamingon viimeisen lennon kokonaan. Olimme myös kaikki pitäneet lukemastamme. Vertailukohtia löydettiin niin Etelä-Amerikan maagisen realismin perinteestä kuin muistakin aiemmista lukukokemuksista sekä omista matkoista Afrikan mantereella.

Teoksen mielikuvituksen ja realismin yhdistelmä, symbolismin ja konkreettisuuden sujuva rinnakkaiselo ja kaaoksessakin (tai nimenomaan kaaoksessa) kukkiva huumori ilahduttivat. Päähenkilön, "tulkin", isä Sulpicio oli ehkä herättänyt eniten ihastusta henkilöhahmoista - omalaatuinen, kahjo mietiskelijä yllätti ja jäi mieleen, esimerkiksi riisumalla luunsa joka ilta ennen nukkunmaanmenoaan. Kaunis oli myös Sulpicion kertomus siitä, miten hän ja hänen vaimonsa tekivät poikaansa pala palalta - korvan yhtenä yönä, seuraavana nilkan, niin, että pojan tekeminen jatkui ja jatkui, sillä he halusivat tehdä rakkaudellaan pojastaan täydellisen.

Seuraavaksi tapaamme Ossin luona sunnuntaina 11.3. Luettavana on Ayi Kwei Armahin romaani Mistä meille tämä armo? (Why Are We So Blest?).

Lisäksi olemme menossa katsomaan afrikkalaisia lyhyelokuvia seuraavana päivänä, maanantaina 12.3. Orioniin. Luvassa on kaksi kokonaisuutta (sisäänpääsy on ilmainen):

17:00 · MUSTA AFRIKKA 1
Dancing Wizard (Uganda 2004), Real Saharawi (Uganda 2006), Conversation on a
Sunday Afternoon (Etelä-Afrikka 2005) o 105 min

19:00 · MUSTA AFRIKKA 2
lyhytelokuvia Mauritiukselta, Ugandasta, Zimbabwesta ja Keniasta vuosilta
2004 - 2006 o 90 min

Näytännöt liittyvät vuoden 2007 Tampereen elokuvajuhlien Musta Afrikka -ohjelmistoon.
Näytöksissä erityisen kiinnostuksen kohteena on Itä-Afrikka, joka on
elokuvallisesti tuntemattomampi alue kuin esimerkiksi Etelä- tai Länsi-Afrikka.

Nähdään kirjakeskustelussa tai viimeistään elokuvissa!
-Katriina


Mia Couton haastattelu Kumppani-lehdessä

Romaanin arvio Kiiltomadossa

Hei,

Afrikka-Luotaajat tapasivat taas perjantaina 2.2.07 meillä Etelä-Haagassa, tällä kertaa keskustellakseen eteläafrikkalaisen mutta nykyisin Australian Adelaidessa asuvan, Nobel-palkitun J. M. Coetzeen teoksesta Elizabeth Costello. Mukana keskustelemassa olivat Anna Sofia, Katriina, Inkeri, Ossi, Laura, Riina sekä minä.

Coetzeen teoksia olivat monet meistä lukeneet aikaisemminkin, ja pohdimme sitä, kuinka samanlaisia Coetzeen eri teokset tematiikaltaan ovat - useammassa kuin yhdessä hänen teoksistaan käsitellään muun muassa sukupuoleen, identiteettiin sekä eläinten oikeuksiin liittyvää problematiikkaa, jotka kaikki olivat läsnä myös Elizabeth Costellossa. Ihastusta teoksessa herätti ennen kaikkea sen sujuva kieli, joka tosin menetti osan terästään suomennoksen myötä. Osa meistä luki teoksen alkukielellä ja osa taas suomenkielisen käännöksen, ja havaitsimme Coetzeen vakiosuomentaja Seppo Loposen tehneen muutamia yllättäviä, varsin omaperäisiä ratkaisuja* Elizabeth Costelloa suomentaessaan. Toinen teoksen kieleen kiinteästi liittyvä aspekti, johon kiinnitimme huomiota, oli koko teoksen läpäisevä vahva retorinen vire. Elizabeth Costello rakentuu kahdeksan luennon varaan ja antaa lukijalle toistuvasti sellaisen kuvan, että Coetzee on kirjoittanut teosta erinomaisen tietoisena siitä, millaista on retorinen taituruus.

Teoksen henkilöhahmot herättivät meissä monenlaisia ajatuksia. Muutamat meistä olivat sitä mieltä, ettei kirjassa ollut ainoatakaan sympaattista henkilöhahmoa, ja varsinkin teokselle nimen antaneen kirjailija-Costellon miniä, katkeroitunut Norma, herätti meissä ristiriitaisia tunteita. Oliko Norma romaanin raivostuttavin riitapukari vai rehellisyydessään ihailtava totuuksien näkijä ja puhuja? Myös Elizabeth Costellon ja hänen poikansa Johnin suhdetta tekijä-Coetzeehen (jonka etunimi on myöskin John) pohdittiin. Elizabeth Costellossa on mitä ilmeisimmin kyse tekijyydestä ja tekijyyden problematisoinnista, mutta kertooko se lopulta mitään historiallisesta tekijästään?

Seuraavan kerran tapaamme Katriinan luona Töölössä torstaina 22.2. klo 18 ja jutustelemme Mia Couton romaanista Flamingon viimeinen lento. Ja mikä järkytys, Mia Couto on mies!

Tarja


Linkkejä:

Coetzeen haastattelu
Otavan kirjailijaesittely

____________________________________________________________________
*Minun on pakko myöntää, etten kuollaksenikaan muista, mitä ratkaisuja tarkalleen ottaen, joten voisiko joku ystävällisesti vähän muistuttaa minua? :D