Hei kaikki!

Päätimme yhdessä Afrikka-Luotaajien kanssa laittaa vielä tämän raportin
massameilinä kaikille. Mukaan saa edelleen liittyä, tervetuloa!

Afrikka-Luotaajat kokoontui toisen kerran viime maanantaina; tällä kertaa
käsittelyssä oli viiden hengen voimin Lauri Otonkosken kokoama ja
suurimmaksi osaksi kääntämä Ilon ja kivun kääntöpiiri. Aluksi paheksuimme
hieman L. Otonkosken puutteellista viiteluetteloa. Kuin sattumalta suuri osa
kirjaan valituista novelleista löytyy myös toisesta antologiasta (Opening
Spaces: An Anthology of Contemporary African Women's Writing by Yvonne
Vera), mutta tästä ei viitteissä mainita mitään. Myös kokoelmaan valitut
romaanikatkelmat ovat sattuneet katkeamaan juuri samasta kohdasta kuin
Veran teoksessa. Sinänsä novellikokoelman tarjoamista suomeksi pidettiin
kuitenkin arvokkaana.

Kukaan paikalla olijoista ei ollut ehtinyt lukea koko kirjaa loppuun.
Käsittelimme siis pelkästään alkuosan novelleja. Kaikki olivat löytäneet
oman suosikkinsa: Ainakin Wole Soyinkan Puhelu sekä Ama Ata Aidoon Tyttö
joka pystyy nousivat esiin. Veronique Tadjon Petos ja Mandla Langan Kaljut
miehet koolla olivat miellyttäneet osaa lukijoista. Chris van Wykin
Sukulaispojissa häiritsi suomennoksesta läpitunkevat afrikaans ja englanti.

Kaikki olivat yhtä mieltä siitä, että novellikokoelma oli alkuun hyvä
valinta, jotta afrikkalaisesta kirjallisuudesta ei alkuun muodostuisi liian
yksipuolista kuvaa. Niinpä ensi kerraksi päätettiin lukea kirja loppuun ja
käsitellä siitä kymmenen viimeistä novellia. Jokainen valitsee
suosikkinovellinsa ja käsittelee sitä haluamallaan tavalla, lähinnä
sanomalla siitä muutaman sanasen. Lisäksi, jos aikaa on, luetaan Mariama Ban
Pitkä kirje (Une si longue lettre). Piiri kokoontuu seuraavan kerran 4.8.
klo 17.30 UKK-muistomerkillä Töölönrannassa. Kaikki ottavat piknikeväitä
mukaan. Huonolla säällä menemme Katriinalle.

Nähdään ensi kerralla!
Laura