Tapasimme eilen Anna Sofian & Pessin äärimmäisen idyllisessä kodissa
Punavuoressa ja keskustelimme Wole Soyinkan teoksesta Tulkit. Paikalla oli
minun ja Anna Sofian lisäksi Laura sekä osan aikaa Pessi. Teosta oli luettu
sekä englanniksi että suomeksi, ja etenkin sen alku koettiin melko vaikeaksi
kielestä huolimatta. Kuitenkin kaikki olivat pitäneet lukemastaan.

Päädyimme siihen, että aina ei ollut oleellista, vaikkei kaikista hahmoista
piirtynytkään kovin selkeää luonnekuvaa eikä muistanut, kuka aiemmin olikaan
sanonut mitä, sillä kokonaisuutena teos luo vaikuttavan ja mieleenjäävän
luotauksen kaveriporukan dynamiikkaan ja kohtaloihin. Pääosassa on siis noin
viiden hengen kaveriporukka, joka koostuu korkean koulutuksen saaneista
nigerialaisista nuorista. Mukana on lehtimiestä, kuvataiteilijaa,
kuvanveistäjää ja juristia, ja monta vahvaluontoista henkilöä.

Teoksessa on paljon satiiria, ja korruptoitunutta yhteiskuntaa on kuvattu
sen kautta valaisevalla, surullisella mutta hauskalla tavalla. Lehtimies
Sagoen omalaatuinen purgatismi-filosofia tiivistää tavallaan romaanin
henkilöiden kaoottisen, älyllisen mutta lokaan juuttuvan tempoilun heidän
nähdessään mahdollisuuksiensa rajallisuuden. Kritisoimme teosta sen kapeista
naishahmoista: viiden miespäähenkilön lisäksi teoksessa on muutamia
naishahmoja, mutta he jäävät statisteiksi - miestään tukeviksi
tyttöystäviksi, kaukaisiksi muusiksi tai kohtalokkaiksi kaunottariksi.
Ainoastaan Dehinwa, Sagoen tyttöystävä, on esitetty vahvaluontoisena ja
miestään selväjärkisempänä ja päämäärätietoisempana; myös hyvin "kunnon
tyttönä", periaatteellisena. Hänkin jää kuitenkin vähälle huomiolle.
Mielenkiintoinen on myös englanninkielisen painoksen takaosasta löytyvien
selventävien huomioiden (jotka on laatinut englanninkielen (mies)professori
Sierra Leonen yliopistosta) kuvaus Dehinwasta: " - -however, Dehin is no
cheap slut". Onko se naishahmosta perusolettamus, joka pitää erikseen kumota?

Seuraava tapaaminen on jo kolmen viikon päästä, keskiviikkona 15.11. klo 19 Lauran upouudessa asunnossa Etu-Töölössä. Luettavaksi valitsimme tansanialaisen Abdulrazak Gurnahin teoksen "Paradise". Teos oli finalisti sekä Booker Prizen and the Whitbread Awardin ehdokkaana. The New York Times Book Review arvioi teoksesta seuraavaa: "An evocative portrait of Africa on the brink of change - - A poignant meditation on the nature of freedom and the loss of innocence." Sivuja on 246. Suomennosta ei ole tehty ainakaan vielä, mutta Gurnahin englanti on miellyttävää luettavaa ja kirjoitustyyli mukaansatempaava. Kirjaa on hyllyssä useissa Kaupunginkirjaston toimipisteissä.  

Muistakaahan ilmoittautua Lauralle mieluiten viimeistään kahta päivää ennen tapaamista, jos pääsette paikalle.

Omalta osaltani kyseessä on todennäköisesti viimeinen Afrikka-Luotaajat
ennen pitkähköä taukoa, joten toivottavasti näen monia teitä paikalla ja
toivottavasti kirjapiiri pysyy pystyssä siihen asti, että pääsen taas
takaisin joukkoon!

Katriina